Tämä maanantai on ollut ihan ok päivä. Isä oli tavatessamme tavallisen v-mäisen nyyleä ja äitini iloinen höppänä, muistiongelmineen. Autokauppoihin tämä kohtaamisemme liittyi ja muihin toimintoihin kaikenmaailman konttoreissa, jotka oli suljettuina nyt kireänä korona-aikana. Postissa tuli nyt kirjallinen kutsu sinne minun sydämeni operointiin. Nyt kun ajattelen soittavani mm.yhdessä "Death metal"-bändissä bassokitaraa, mielessäni käy ajatukset elämän halusta, just nyt kun minun "konehuonetta", elikkäs sydäntä aletaan ronklimaan. Se on kai se elämän karma, ettei tahdo nähdä "metsää puilta." Vittu, mulla on yleismaallisesti kaikki asiat huippuhyvin ( jos ei rahallista pers-aukisuutta lasketa), on loistava uskollinen kaikin puolin rakastettava emäntä, aktiivinen usean bändin harrastus, auto, ym.omaisuuttakin ihan tällaiselle 50 villitystä lähestyvälle ukon köhiläälle enemmän, kuin luonto soisi. Mikä sitten vialla? Ei mikään! Kunhan saisin vaan sen verran elon aikaa itselleni, että saisin mahdollisuuden epäkohdat ja vääryydet kohdata silmästä silmään, joita olen aiheuttanut joille kuille. Tahtoisin uuden mahdollisuuden hyvittää pahat tekoni ja sanani läheisilleni. Aika näyttää, kuinka käy.